Pensasmustikan viljely

PENSASMUSTIKKA

Viljelyn edellytykset

Pensasmustikka on kylmänarka laji. Varsinaiset korkeakasvuiset pensasmustikat menestyvätkin vain eteläisessä Suomessa, kotimaiset tarhamustikat samoin kuin matalakasvuiset pensasmustikat menestyvät myös pohjoisemmassa.

Sadon kypsyessä esiintyvät hallat tuhoavat helposti sadon, ja pensasmustikan kasvupaikan tulisi olla pienilmastoltaan suotuisa: lämmin, tuulilta suojainen, aurinkoinen ja päivänpuolelle loivasti viettävä rinne on ihanteellinen. Pensasmustikan juuristo ei kestä seisovaa vettä, vaan tukehtuu helposti. Talvella paksu lumipeite suojaa pensasmustikkaa. Myös hirvet, jänikset ja myyrät syövät pensasmustikan varpuja mieluusti.

Viljelmän perustaminen

Pensasmustikka vaatii happaman maan (pH 3,8 – 5,5) ja parhaiten se kasvaa kevyillä, humusrikkailla kivennäismailla, esim. hietamaassa.

Monivuotiset rikkakasvit on hävitettävä suunnitellun tarhan paikalta ennen viljelmän perustamista. Yksivuotisten rikkakasvien torjumiseksi pensasmustikat istutetaan muovilla, kankaalla tai jollakin orgaanisella katteella katettuun penkkiin. Musta muovi tai kangas sopii pohjoisiin oloihin parhaiten sen lämpöä lisäävän vaikutuksen vuoksi.

Peruslannoitus

Eloperäiset lannoitteet soveltuvat pensasmustikalle hyvin, koska ravinteet liukenevat niistä hitaasti ja maan orgaanisen aineksen lisääminen parantaa pensasmustikan menestymismahdollisuuksia.

Kasvualustan optimaalinen pH on 4,5 – 5. Pensasmustikoiden kasvu ja kehitys kärsii, mikäli maan pH on korkeampi kuin 5,8.

Istutus

Pensasmustikoilla riviväli voi olla 1,5-3 metriä ja taimiväli 0,75-1 m. Leveään penkkiin istutettaessa taimet voidaan istuttaa paririviin vuoroittain. Kastelu istutuksen jälkeen on tärkeää taimien vedensaannin ja juurtumisen varmistamiseksi. Rivivälit voidaan nurmettaa.

Hoito kasvukaudella

Kastelu

Pensasmustikan juuristo on suppea ja kasvaa maan pinnassa. Tämän vuoksi kastelu on hyvän kasvun ja sadontuoton edellytys. Juuristo ei kuitenkaan siedä seisovaa vettä ja maan tulee pysyä riittävän ilmavana.

Lannoitus

Lannoitus kannattaa antaa jaettuna ja sen kanssa kannattaa olla varovainen, koska pensasmustikan ravinnetarve ei ole erityisen suuri ja etenkin liian runsas typpilannoitus aiheuttaa ylirehevää kasvua vähentäen kukkimista ja marjontaa sekä heikentää pensasmustikan talvehtimista.

Leikkaus

Istutusvaiheessa pensasmustikkaa voidaan typistää haaromisen edistämiseksi. Seuraavina vuosina typistetään voimakkaasti kasvavat yksittäiset versot niin ikään haaromisen edistämiseksi. Jos pensasmustikka kukkii voimakkaasti ensimmäisinä vuosina, kukkien poistaminen versoja typistämällä edistää pensasmustikan kasvua. Nuoren satoikäisen kasvuston leikkaustarve on vähäinen: poistetaan vain vioittuneet, versotaudin saastuttamat ja voimakkaasti sivulle lamoavat oksat. Yli 7-vuotiasta kasvustoa myös nuorennetaan leikkauksin. Vanhimmista versoista poistetaan vuosittain 1-2, jolloin pensas tekee jatkuvasti uusia sadontuottokykyisiä versoja. Pensasta myös yritetään pitää avoimina, jotta marjat kypsyisivät tasaisesti. Paras leikkuuajankohta on kevät tai alkukesä.

Sadonkorjuu

Pensasmustikan sato kypsyy lajikkeesta riippuen heinäkuun lopulta elo-syyskuulle. Marjasato ei kypsy aivan tasaisesti, vaan samalta alueelta voidaan kerätä marjat 2-3 kertaa. Marja myös säilyy hyvin pensaassa, kypsyttyäänkin jopa muutamia viikkoja. Pensasmustikalla on suurikokoinen ja helposti poimittava marja, käsinpoiminnassa korjuunopeus voi olla n.10 litraa tunnissa.